Taas tämä sama aihe pilkistää mielen syövereistä. Mutta kun se nyt ajatuksissa pyörii niin mikäs sen parempi blogiaihe. Tutustuin Piiaan BB-finaalibileissä Amarilossa joulukuussa 2011, jotenkin melkein heti kun painauduttiin baaritiskillä ihmisjoukossa vastakkain heräsi kiinnostus.
Piiasta huomasin pitkästä aikaa että on niitä hyvin yhteensopivia ihmisiä olemassa, ja oikeastaan on todella hyväksi olla niitä ihmisiä jonka kanssa voisi nähdä itseään viettämässä aikaa pitkällä tulevaisuudessakin.
"Ero"
Mutta, välimatka ja mun työkiireet tekivät suhteen miettimistä sillä hetkellä aika epäkäytännölliseksi. Päädyttiin nyt siihen ettei viritellä meidän juttua eteenpäin enää. Tietysti nyt asia voi muuttua tulevaisuudessa, mutta nyt ainakin näin. Todella harmillista ettei toiminut nyt, mutta toisaalta päätökseen pääseminen oli iso helpotus. Pohdintaa siitä mitä nyt pitäisi tehdä, kun ei oikein tiedä ja olosuhteet ovat hankalat, on kuluttavaa. Erityisesti kun se pyörii kokoajan mielessä.
Nyt päätyikin sitten tilanteeseen jossa BB:n jälkeen syksystä on tullut vietettyä todella paljon aikaa tuttujen ja tuntematomien kanssa, erityisesti baareissa ja muualla bilettäen. Iso tauko siihen oli kuitenkin tullut milloin oli viettänyt lähinnä Piian kanssa kaikki viikonloput, ja muut tutut ei juuri tullut nähtyä. Sitten on hankalaa olla yhteydessä kun ei ole pitkään aikaa nähnyt. Hankalaa.
Ei nyt onneksi niin iso ongelma ole, nyt on tullut tuttuja taas nähtyä, mikä on todella tarpeen. Muuten tulisi vain ajateltua työasioita jatkuvasti, ja se ei ole pidemmän päälle terveellistä.
Entäs nämä suhdeasiat?
Sitten suhdeasioihin, mistä varsinaisesti piti kirjoittaa. En osaa sanoa mistä johtuu, mutta tuntuu että aina kun tutustuu johonkin uuteen kiinnostavaan henkilöön niin se osoittautuukin varatuksi! En toki sinäänsä tuomitse, suhteet voisivat yleisestikin paljon paremmin jos ne olisivat rehellisempiä ja avoimempia ja missä ihmiset voisivat viettää halutessaan välillä aikaa muidenkin kanssa, myös seksileikkein. Suurin osa ihmisistä kuitenkin elää vielä siinä illuusiossa että ainut oikea suhde on "uskollinen parisuhde". Harmittavan harva ihminen osaa omatoimisesti kyseenalaistaa sille kerrotun oikeellisuuta niin näin se vaan menee. Tämä sitten vaivaa mua hiemaan niissä varatuissa ihmisissä joiden kanssa meinaa aina päätyä leikkimään.
Sinkkuihin olisi kiva tutustua välillä. Ihan vaihtelun vuoksi edes. Ikävää tässä tilanteessa on se että olen huomannut että olen alkanut vierastamaan ihmisiin tutustumista. Kun tuntuu että kaikkiin keneen tutustuu vähän lähemmin, vaikka vain baarissa juttelua ja halailua ja pussailua, ihastuu kovasti muhun. Ja toki tykästyy itsekin niihin välillä. Mutta sitten ne osoittautuu naimisissaoleviksi, tai muuten "vakavasti" varatuiksi. Se ei ole pidemmän päälle hyväksi.
Hauskaa?
No, en nyt sano etteikö olisi kivaa pyöriä jossakin kutsuvierasavajaisessa tanssilattialla toinen söpö juontajatyttö sylissä ja toinen vieressä tiukassa halailuotteessa näitä suudellen. Mutta kun selviääkin että ovat molemmat varattuja niin kyllä se pistää miettimään. En nyt tarkoita näitä kahta vastaan mitään pahaa, kivoja ovat kyllä molemmat eivätkä todellakaan tarkoita millään tavalla mitää pahaa. Mutta noin esimerkkinä tän tyyppiset jutut käy pidemmän päälle raskaiksi.
Se on sitten kovin ikävää kun huomaa ihmisistä että ovat selvästi kiinnostuneita, ja voisi itsekin olla kiinnostunut, mutta sitten tuntuu vaan että tulee kuitenkin kauheen raskaaksi jos antaa mennä. Hankalaa. Mutta en oikein keksi mitä tälle voisi tehdäkkään. Pitäisi vain jaksata ja uskaltaa mennä ihmisten kanssa, mutta aina ei ole niin helppoa.