Menee hienosti, on hauskaa ja tulee törmäiltyä todella kivoihin ihmisiin! Oikeastaan melkein aina!
Mutta, olen huomannut että silti en oikein osaa suhtautua ja toimia mitenkään ihmisten kanssa joita pidän kiinnostavina.
KIK rusinaristeily 2012
Esimerkiksi nyt KIK rusinaristeilyllä oli todella hauskaa ja oli kivaa jutella ja tutustua uusiin ihmisiin. Ihan mielettömiä naurunaiheita tuli vaikka kuinka paljon!
Mielettömän hyvää porukkaa (kuten näkyy)!
Ja ne ihmissuhdeongelmat:
Tuli törmättyä menomatkalla myös ravintola-alan porukkaan, tai erityisesti yhteen erittäin kiinnostavaan tyttöön. Rakastan naisia jolla on munaa sanoa ja tehdä mitä haluaa. Tällä naisella kyllä sitä munaa oli. Aivan loistavaa. Mutta jostain syystä en oikein osannut olla niin innostunut että se olisi sitä huomannut tarpeeksi. Noh, tarina ei pääty vielä tähän.
Takaisinmatkalla sitten ei jostain syystä törmännyt siihen päivällä ja alkuillasta ollenkaan, mutta bongasin sitä ravintolaporukkaa ja menin juttelemaan niiden kanssa ja vähän ihmettelemään mihin se edellispäivän tyttö oli hävinnyt. Jotenkin tuli enemmän juteltua yhden toisen tytön kanssa siinä porukassa joka paremman ilmaisun puuttuessa oli aivan törkeän hot. Perse, lantio, tissit, ja (kaikkein kivointa) kasvot oli suoraan jostain hyvin märästä lesbopornounesta. Kiinnostavinta siinä oli kuitenkin se että silläkin oli sitä munaa! Ja ihan kännissäkin oli nokkela ja hauska. Ja ellen nyt ihan omia kuvittele niin aika kiinnostunutkin.
Mutta taas sama fail. Vaikka toinen olisi kuinka kiinnostunut ja kiinnostava ja täydellisenoloinen niin en vain kykene osoittamaan sitä tai tekemään asialle yhtään mitään. En tiedä sitten onko se Piian kanssa ollut juttu syönyt kuinkin niin paljon sitä uskallusta? Sen kanssa ei ollut mitenkään outoa osoittaa kiinnostusta silloin joskus alkuun, mutta olisiko sitten se pettymys siitä ettei meidän juttu toiminut jotenkin jäänyt vaivaamaan?
No onhan kaikkenlaisia muitakin juttuja sattunut tässä, mutta viittavat kaikki samaan. En osaa enää avoimesti tutustua ihmisiin niin että mun todelliset tunteet näkyisi. Pelkäänkö ehkä että se toinen kuitenkin ihastuu kovasti muhun, mäkin alan siitä tyykkäämään kovasti, mutta sitten ei kuitenkaan jostain syystä toimi juttu?
Aika totaalisen hölmöä jos näin on, koska ei mikään muutu koskaan jos suhtaudun asioihin noin. Mutta toisaalta en sitten oikein mitään muutakaan syytä keksi sille miksi nää asiat ovat niin hankalia yhtäkkiä?
Kyllä kiinnostaviin ihmisiin täytyy vaan osata tutustua ja duunailla jos meinaa olla katumatta sitä että jotain hienompaa juttua jäi kehittymättä. Mutta mitä tässä pitäisi tehdä kun on nyt näin vammainen?
(Lisänä vielä niin tämä menomatkan todella kiinnostava tyttö oli jostain syystä mulle äärimmäisen vihainen tulomatkalla sitten kun törmättiin uudelleen. En tajua vieläkään kyllä mistä? Kivoja juttuja nämä.)